Pekan todistus
Pekan todistus Tohmajärven Helluntaiseurakunnan nettisivuilla
VANHA NUORUUDESSA SAATU PROFETIA TOTEUTUI PEKKA MATILAISEN ELÄMÄSSÄ
Pekka Matilainen oli vakaasti päättänyt, että hänen elämänsä päättyisi oman käden kautta 18pv maaliskuuta 2000, mutta juuri ennen tuota kohtalokasta päivää alkoi miehen elämässä vyöryä odottamattomien tapahtumien ketju.
Pekka syntyi kahdeksanhenkiseen uskovaan kotiin. Lapsia Matilaisen perheessä oli tasan puolitusinaa ja Pekka oli heistä nuorin. Perheen isä oli vahva hengellinen vaikuttaja, joka toimi Joensuun Vapaaseurakunnan vanhimmistossa ja saarnasi usein evankeliumia hengellisissä kokouksissa ja vankiloissa. Perheen äiti huolehti pääasiassa lapsista, mutta hän osallistui aktiivisesti yli 50 vuoden ajan seurakunnan lähetysmyyjäisten järjestämiseen. Perheen isä kuoli Pekan ollessa vasta kahdeksanvuotias.
Isän menetys oli kova paikka. Pekka-poika tarvitsi itselleen isän auktoriteettia ja etsintä johti hänet uskonratkaisuun 14 vuoden ikäisenä. Maailma veti nuorukaista kuitenkin kovasti puoleensa. Pekan elämään tuli uusia kavereita, jotka eivät Jumalasta tienneet. Seura tekee kaltaisekseen – sanotaan. Pekan usko jäi uusien harrastusten takia pahasti taka-alalle. Lopulta hän muutti uusien kavereiden luokse asumaan. Pekka oli jo nuorena hyvin isokokoinen poika, jonka oli helppo soluttautua ikäistään huomattavasti vanhempien konkareiden mukaan. Pekka oppi nopeasti huonoille tavoille, kuvaan tulivat mukaan tupakka, alkoholi ja rikokset.
Maailma kutsuu
Pekka Matilainen ei ollut vielä täysi-ikäinenkään, kun hänen rikosrekisteri alkoi paisua yli äyräidensä ja edessä väikkyi ensimmäinen vankilareissu. Synkät huolen pilvet alkoivat kerääntyä nuorukaisen elämän taivaalle. Pekka tiesi, että elämään pitäisi tulla muutos, muuten kävisi huonosti. Tilaisuus muutokseen tarjoutui yllättävältä taholta, paikallinen apulaispoliisipäällikkö otti Pekan ankaraan puhutteluun. Poliisi sanoi, että herra Matilainen voisi vielä ehkä välttyä ilman nuorisovankilaan joutumista, jos hän olisi valmis ryhdistäytymään. Ehdoksi tuli se, että hän hakeutuisi vapaaehtoisena armeijaan. Pekka teki työtä käskettyä: hän pisti hakemukset menemään ja tuli valituksi. Ovet avautuivat kranaatinheitinkomppaniaan Kontiorantaan.
Armeijalla oli hyvä vaikutus Pekka Matilaiseen. Hän löysi rinnalleen morsiamen, jonka kanssa avioitui ja perusti perheen. Elämä alkoi hymyillä, nuoreen perheeseen syntyi Janne-poika ja kaikki näytti lupaavalta. Pekka sai hyvän työpaikan eräässä mestarilaatoitusfirmassa ja hän pystyi hankkimaan nuorelle perheelleen elannon. Onnea kesti kuitenkin vain kaksi vuotta, sitten räsähti. Tuli kipeä ero ja Pekka alkoi taas ryypätä siinä samassa baarissa, missä hänen alamäkensä oli alkanutkin. Ja niin mies palasi takaisin vanhoihin kuvioihin ja samojen kavereiden seuraan.
Rikokset ja paluu maailmaan
Oman paikkakunnan kuviot alkoivat ahdistaa ja Pekka muutti etelään, Vantaalle. Elettiin vuotta 1996. Nyt Pekan päivittäiseen arkirutiiniin kuului viina, huumeet ja rikokset, joilla hän rahoitti kalliin elämäntyylinsä. Pekka sotkeutui etelässä ollessaan myös vaaralliseen huumekauppaan, joka toi kyllä hetkellisesti sievoisesti rahaa, mutta joka ei paljon taskuissa pysynyt. Pekka tutustui vähitellen ns. tekijäporukoihin ja oli tekemisissä erään moottoripyöräjengin kanssa. Yhteys jengin jäsenten kanssa oli niin tiivis, että lopulta Pekka jopa asui moottoripyöräkerhon kerhotiloissa.
Kuviot Vantaalla alkoivat käydä ahtaaksi ja niin Pekka päätti muuttaa takaisin kotikonnuille Joensuuhun. Pekka oli tutustunut erääseen Tiina -nimiseen tyttöön Joensuusta ja alkoi seurustella hänen kanssaan. Vaikka Pekka jätti etelän maisemat taakseen, vanhojen rikosten vyyhti alkoi purkautua. Eräänä päivänä Pekka joutui poliisikuulusteluihin epäiltynä huumekauppaan sotkeutumisesta. Kuulustelut johtivat pidätykseen ja tuomioon. Pekka sai kuuden vuoden ehdottoman vankilatuomion ja hänet passitettiin Kuopion lääninvankilaan.
Vankeudessa
Vankilassa Pekalla oli aikaa miettiä tekosiaan. Tiilenpäivä lukiessaan hän muisti jopa erään rippikouluaikaisen sanoman, joka hänelle oli välitetty: Jumala kutsuu sinut tehtävääsi, kun sinä elämässäsi valmistut. Sanoma oli ollut hiukan arvoituksellinen ja se oli ollut kaikki nämä vuodet unohduksissa, mutta nyt se palautui takaisin miehen mieleen. Pekka ei ollut silloin ymmärtänyt sanoman tarkoitusta, eikä hän ymmärtänyt sitä vieläkään.
Pekka Matilainen ei ollut vapaa rikoksista vankilassakaan. Viha ja katkeruus johtivat hänet pahoinpitelemään toisia vankikumppaneita. Vankilassa mies koki menneensä liian pitkälle ja ajautuneensa täydelliseen umpikujaan. Ainoa tie pois ahdistuksesta tuntui olevan vain itsemurha. Pekka päätti lopettaa elämänsä ja suunnitteli tekoa harkiten. Tapa ja päivämäärä olivat jo selvillä, mutta Pekan piti vielä heittää hyvästit ystävälleen Tiinalle, joka kävi häntä uskollisesti tapaamassa. Mies pohti sitä, että kertoisiko hän Tiinalle aikomuksestaan, vai jättäisikö kertomatta. Päätös oli vaikea.
Pekka Matilainen ei käynyt koskaan vankilan kirkossa. Hän pelkäsi kasvojensa menetystä. Kristittynä hän ei voisi myöskään puolustautua häneen kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Pekka oli väkivahva mies ja luotti omiin voimiinsa, mutta kristittynä hänen pitäisi luottaa Jumalan apuun. Lopulta Pekka kuitenkin uskaltautui menemään vankilan erääseen kokoukseen, koska hiekka elämän tiimalasissa valui auttamatta loppuun. Kokouspäivänä hän odotti, kunnes kaikki muut olivat jo menneet kirkkosalin sisään ja sitten hän alaa pujahti nopeasti takapenkkiin istumaan. Mies ajatteli poistuvansa samalla tavalla kuin oli tullutkin, muilta salaa. Hän vain toivoi, ettei kukaan häntä huomaisi.
Kokouksessa puhui eräs Pauli Kärki niminen saarnaaja. Jumalan Sana puhutteli kovaksi keitettyä vankilakundia takapenkissä. Kokous alkoi tulla päätökseen ja sitten alkaisi kahvitarjoilu. Pekka odotti vain ovien avautumista, että pääsisi pujahtamaan taas turvallisesti pois omaan selliinsä. Äkkiä kaikki suunnitelmat menivätkin myttyyn! Saarnaaja alkoikin kävellä keskikäytävää pitkin kohti takapenkissä istuvaa Pekkaa. Kun mies oli aivan lähellä Pekkaa, sanoi hän kuuluvalla äänellä: Mitä Jumalan mies! Kaikkien katseet kääntyivät salin takaosaan ja Pekka tunsi vankitovereidensa katseet ihollaan. Miestä kiukutti ja hän mietti mielessään: Miksi nolasit minut kaikkien kuullen? Saarnaajan käytös kummastutti ja jäi mieleen. Vasta useiden vuosien jälkeen Pekka sai kuulla vastauksen Paulin sanomiseen: ”Jumala näytti sinut minulle etukäteen ja sanoi, että minä otan tuon miehen käyttööni.”
Jeesuksen kohtaaminen
Pekka palasi tyrmistyneenä selliinsä. Hän mietti kuulemaansa. Itsemurhapäivä lähestyi huimaa vauhtia. Pian olisi käsillä Pekan viimeinen päivä maankamaralla, maaliskuun 18. v. 2000. Sitä ennen Pekka tahtoi vielä heittää hyvästit tyttöystävälleen Tiinalle. Sydän raskaana hän odotti kuulutusta, joka ilmoittaisi, että hänelle oli tullut vieras – viimeisen kerran. Sitten radio räsähti tutusti ja rahiseva ääni kuulutti: Pekka Matilaiselle on tullut vieras! Matkalla tapaamiseen tapahtui jotain odottamatonta, häntä vastaan käveli vankilan käytävällä se sama saarnaaja, joka oli profetoinut hänelle vankilan kirkossa. Pauli sanoi Pekalle, että oli tullut häntä tapaamaan. Saarnaajalla olisi tärkeää asiaa. Siinä hetkessä Pekka tajusi, että Jumala oli puuttunut nyt hänen elämäänsä. Hän sanoi saarnaajalle, että hän kävisi ensin tapaamassa tyttöystäväänsä, ja että saarnaaja voisi tulla sen jälkeen hänen selliinsä vieraaksi.
Pekka ei kertonut Tiinalle itsemurha-aikomuksestaan, koska se oli nyt siirtynyt. Mies oli päättänyt kuulla saarnaajaa, mitä sanottavaa tällä olisi? Pauli tuli sovittuna Pekan selliin ja hänen mukanaan oli eräs Pekka Kemppainen -niminen mies. Äkkiä vanki tajusi, että Jumala kutsui häntä nyt tämän saarnaajan kautta valtakuntaansa. Hän oli nyt sisäisesti täysin valmis antamaan koko loppuelämänsä Jeesuksen käyttöön. Vanha, rippikoulussa saatu sanoma, tulisi hänen kohdallaan lihaksi. Saarnaaja rukoili Pekan puolesta ja niin hänestä tuli kristitty. Muutos Pekan elämässä tapahtui nopeasti. Lääkeriippuvuus jäi pois hänen elämästään saman tien. Seuraavana aamuna herättyään Pekka tajusi, ettei tarvinnut enää lääkkeitä. Viha ja aggressiot sulivat sydämestä ja tilalle tuli Jumalan suunnaton rakkaus.
Pekka Matilaisen uskoon tulo ei muuttanut kaikkea yhdessä hetkessä. Mies joutui vankilassa tiukalle, mutta nyt hän ei ollut enää yksin, Jeesus oli hänen kanssaan joka hetki. Miehellä oli vielä tuomioita hovioikeudessa ja vaarana oli, että hänet passitettaisiin Sukevan keskusvankilaan. Pekka olisi halunnut jäädä Kuopioon, koska vaimon olisi helpompi käydä häntä tapaamassa. Ajatuksena oli ollut myös mahdollinen pääsy lopputuomioksi avo-osastolle, jossa hänelle olisi avautunut opiskelumahdollisuus. Nyt kaikki näytti surkealle.
Pekka päätti mennä johtajan pakeille ja kertoa elämän muutoksestaan ja aikomuksestaan parantaa tapansa ja käyttää lopputuomio hyödyllisesti. Johtaja epäili vankia, jolla oli niin raskas rikostausta. Hovituomio tuli alas ja Pekan piti pakata kamppeensa. Hän oli pettynyt. Miksi Jumala ei kuullut rukousta? Vanki istui jo matkasellissä ja odotti kyytiä Sukevalle, kun oven lukko rasahti. Pekka ajatteli noutajan tulevan ja matka Sukevalle alkaisi, mutta hän hämmästyi, kun näkikin ovella vankilan johtajan. ”Olisitko sinä ihan tosissasi menossa opiskelemaan, jos sellainen mahdollisuus järjestyisi?” mies kysyi hölmistyneeltä vangilta. Pekka oli tietysti valmis ja niin hänelle avautui paikka avo-osastolle. Avo-osastolla Pekka pääsi työharjoitteluun asentamaan Kermansaven uuneja.
Nykytilanne
Pekka Matilainen vapautui vankilasta v. 2002 ja perusti vaimonsa kanssa oman uuninasennusfirman. Oma firma työllisti uskoon tulleen entisen vankilakundin. Jumala osoitti entiselle huumeiden käyttäjälle ja rikolliselle suuren armonsa ja uskollisuutensa. Pekka pärjäsi hyvin uudessa työssään ja hänestä myöhemmin suuren Tulikivistudion kauppias. Pekka harjoitti liiketoiminta seitsemän vuotta. Uunikauppa hiipui laman myötä, mutta samaan aikaan tulikiviuunikauppias sai kutsun kokoaikaiseen Jumalan valtakunnan työhön. Vanha rippikoululeirillä saatu sanoma alkoi uuden vastuun myötä hahmottua, koska Pekan sydämensä paloi nyt tuli ennen kaikkea Jumalan palvelemiselle. Oman toimensa ohella Pekka todisti uskostaan ja osallistui hengelliseen työhön. Tänään hän toimii evankelistana Kuopion Vapaaseurakunnassa sekä ViaDia Pohjois-Savo ry:n toiminnanjohtajana. Hän vastaa vähäosaisten ruokailusta ja hengellisestä toiminnasta kadun miesten ja naisten saavuttamiseksi.
Pekka Matilainen on tänään onnellisesti naimisissa Tiinan kanssa ja heillä on kolme lasta. Tulikiviuunin kauppiaan sydämessä tapaa nyt Pyhän Hengen tuli. Hänen elämänsä motto aja kantava voima nousee esille Matteuksen evankeliumin 25 luvun loppuosan jakeiden 31-46 mukaan, jossa Jeesus sanoo: ”Kaikki mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”
Teksti ja kuvat: Kari Honkanen
