Lammas vai vuohi?

Jaak. 2:26 sanoo ”Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut”

Riittääkö uskovalle että Jumalasuhde on kunnossa?

Jeesus sanoo Matt. 25:33-46 ”Totisesti Minä sanon: kaikki mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet Minulle”

Kyseisessä Raamatunpaikassa Jeesus kehottaa meitä toimintaan: Te ”annoitte Minulle”, ”otitte Minut”, ”Vaatetitte Minut”, ”kävitte Minua katsomassa”, ”tulitte Minun tyköni”. Viesti meille on selkeä, kehotus toimimaan sen sijaan että olisimme tekemättä mitään viettäen turvallista uskovan elämää nautiskellen.

Lupaus Jumalan valtakunnan omistamiseen liittyy tässä juuri tekoon ja toimintaan Lähimmäisen auttamiseksi, ja vastaavasti niille jotka eivät huomioi tätä kohderyhmää on langetettu kirous. Suorastaan pelottavaa ja uhkaavaa, eikö totta? En halua provosoida ketään tällä asialla, mutta herättäähän se ajatuksia!

On hienoa huomata että Vapaakirkon seurakunnat eri puolilla Suomea ovat lähteneet voimakkaasti liikkeelle Lähimmäisiä huomioiden. Erilaiset ruoka-aputyöt, vankilatyö ja muut diakoniamuodot ovat nostaneet seurakuntia uuteen kukoistukseen heidän kohdatessaan käytännön tasolla uskosta osattomia ystäviä. Monella paikkakunnalla on suorastaan aistittavissa herätystä, kun käytännön evankeliumin ohessa julistetaan Golgatan voittajaa, Jeesusta ihmisten vapahtajana ja synnin kahleiden katkaisijana.

Olemme palaamassa selvästi Vapaakirkollisen työn juurille, niihin aikoihin kun kurjien kuppila, Vapaakirkollinen vankilatyö ja alkuperäinen Toivola-koti olivat tiensä alkupäässä. Laumoittain ihmisiä pelastui heidän kuullessaan ilosanomaa Jeesuksesta.

Jumala on selvästi avaamassa meille uuden liikkeellelähdön tämän vaikean yhteiskunnallisen eriarvoisuuden maailmassa. Saamme työmuotojemme keskellä kohdata niitä ihmisiä jotka ovat kokeneet vihollisen aiheuttaman kurjuuden elämässään ja ovat vailla Evankeliumin ihanaa ilosanomaa.

Sinä ja seurakuntasi olette nyt suurten kysymysten äärellä. Uskon, että Jumala on laittamassa meitä Vapaakirkollisia uskovia liikkeelle kohtaamaan niitä ihmisiä joilla on kova kaipaus kohdata Jeesus syntien anteeksiantajana. Olemme tekemässä jotain suurta, josta on vain ajatus ja jonka Jumala tulee meille tulevaisuudessa kirkastamaan. Olkaamme rohkeita viemään toimintaa eteenpäin uskossa siihen, että Jumalan lupaukset Raamatussa ovat varmasti voimassa tänään ja tulevaisuudessa. Miksi haluaisimme kohdata Lähimmäisiä ja kertoa heille Jeesuksesta?

Vastaisin kysymykseen laulun sanoin, Aimo Huttusen Jumalalta saadun tekstin mukaan:

”He eivät nyt käsitä syvyyttä, ei voimaa sen rakkauden,
mi koskaan ei saata käydä ohi kärsivän syntisen.”

Jeesus ei ole fyysisesti läsnä keskuudessamme, Hän on jättänyt meille puolustajan, Pyhän Hengen jonka vaikutuksesta Jeesus itse elää meissä. Meidän on siis toimittava kuten Hän toimisi tässä ajassa, emme me pysty itse Jumalan työtä tekemään, mutta Hän on luvannut auttaa meitä. Me olemme Maailman valo ja me olemme elämän suola, näin sanoo Raamattu.

Tämän asian koskettaessa itseäni voimakkaasti vuosia sitten rukoilin, että Herra järjestäisi tilanteita joissa voisin toimia kuin lammas. Jännitin ja epäröin, että osaanko toimia oikein ja olisinko oikea ihminen kohtaamaan apua tarvitsevia. Jumala kuitenkin on antanut minulle ymmärrystä siihen, että Hän laita ei ketään sellaiseen tilanteeseen palvelustyössä, että Hän ei myös varustaisi siihen.

Tuntuisi mahtavalta, että meidän uskovien toiminta tulisi tällä alueella niin arkiseksi ja tapoihimme kuuluvaksi, jotta voisimme todeta näiden Jumalan valittujen tavoin ” milloin me palvelimme Sinua”?

Pekka Matilainen
Toiminnanjohtaja
ViaDia Pohjois-Savo ry